Laki kehitysvammaisten erityishuollosta uudistui kesäkuussa 2016. Lailla pyrittiin lisäämään kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja parantamaan heidän elämänlaatuaan, mutta jouduttiinko ojasta allikkoon? Se nousi JHL:n sote-festarien kuumaksi puheenaiheeksi.
Täysi salillinen kehitysvamma-alalla työskenteleviä hoitajia ja ohjaajia kuunteli korvat höröllä, kun sosiaalihuollon ylitarkastaja Marja-Leena Alanko Etelä-Suomen aluehallintovirastosta esitteli uudistuneen lain sisältöä ja tavoitteita.
Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marja-Leena Alanko Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
– Lain tavoitteena on lisätä ja vahvistaa kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja vähentää heihin kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden käyttöä, tämä totesi.
Kentällä asia nähdään toisin: Jokaisen rajoittamistoimen kirjaaminen vie kohtuuttomasti henkilökunnan työaikaa ja johtaa pahimmillaan kehitysvammaisten elämänlaadun heikkenemiseen. Niinpä tunteet lain ja rajoittamistoimien kirjavien kirjaamiskäytäntöjen äärellä kävivät kuumina.
– Kirjaaminen on poissa muusta hoidosta. Joudumme aloittamaan yksikön iltatoimet tavallista aikaisemmin ja laittamaan asukkaat yöpuulle, jotta ehdimme kirjata päivän aikana tehdyt rajoittamistoimet. Eihän tämä voi olla lainlaatijan tarkoitus, ihmettelivät työntekijät.
Alangon mielestä on hyvä, että aihe kiinnostaa ja herättää keskustelua.
– Se tarkoittaa, että työpaikoilla pohditaan rajoittamistoimenpiteiden välttämättömyyttä ja niille etsitään vaihtoehtoisia keinoja. Tämä on lain tarkoituskin.
Laki säätelee tarkoin
Lain mukaan henkilön rajoittamistoimet on sallittu vain erityishuollon tehostetussa palveluasumisessa, erityishuollon ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja erityishuollon laitosmuotoisessa palvelussa. Lisäki rajoittamista voidaan käyttää joissain tapauksissa, kun sosiaalihuollon toimintayksiköissä järjestetään päivä- ja työtoimintaa.
Sallitut rajoittamistoimet on laissa on tarkasti määrätty. Niitä ovat kiinnipitäminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöön käyvä tarkastus, lyhytaikainen erillään pitäminen, välttämättömien hoitotoimenpiteiden antaminen vastustuksesta huolimatta, rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö päivittäistoiminnoissa ja vakavissa vaaratilanteissa, valvottu liikkuminen ja poistumisen estäminen.
– Näitä rajoittamistoimia voivat käyttää vain erityishuollon toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, eivät muut, täsmensi Alanko.
Entä sote-alan opiskelijat, jotka tekevät harjoittelua kyseisissä yksiköissä? Voivatko he pitää kiinni tai laskea sängyn laitoja, tivattiin yleisöstä.
– Opiskelija toimii aina ammattihenkilön ohjauksessa. Työnantaja arvioi, missä määrin opiskelija voi osallistua rajoittamistoimiin, jos esimerkiksi tarvitaan kahta henkilöä pitämään kiinni haastavasti käyttäytyvää asiakasta, Alanko vastasi.
Niinpä työnantajalla on aina viimekätinen vastuu siitä, että rajoittamistoimenpiteiden käyttöön osallistuvat vain sellaiset henkilöt, joilla on tehtävään riittävät ammatilliset valmiudet.
Sijaiset ovat haaste
Entäpä jos vakituisen työparina on sijainen ja holding-otteeseen tarvitaan kahta? Onko lähdettävä hakemaan vakituista työntekijää muista yksiköistä? haluttiin tietää.
Alangon mielestä haastavissa tilanteissa on aina ensisijaisesti pohdittava, miten tilanne saadaan ratkeamaan ilman rajoittamistoimien käyttöä.
– Lain nimenomainen tarkoitus on, että rajoitustoimen suorittaja tuntisi asiakkaan ja voisi arvioida, voidaanko tilanne hoitaa ilman itsemääräämisoikeuteen puuttumista, hän sanoi.
Työnantaja ei voi paeta vastuuta, sillä sille kuuluu henkilöstön, myös sijaisten, kouluttaminen haastavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn niin, ettei rajoittamistoimia tarvita tai että niihin on pakko turvautua mahdollisimman vähän. Lisäsi työnantajan kuuluu etenkin satunnaisten keikkatyöntekijöiden ja uusien sijaisten kohdalla arvioida, riittävätkö näiden ammatilliset valmiudet osallistua rajoittamistoimien käyttöön.
Hoiva-avustajien suhteen laki on ehdoton: avustaja ei ole rekisteröity sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, eikä voi osallistua asiakkaan kiinnipitämiseen tai muihin rajoittamistoimien toteuttamiseen.
– Poikkeuksen muodostaa vain hätävarjelutilanne, jolloin niin lyhytaikainen sijainen, hoitoavustaja kuin muu henkilökunta voivat rajoittamalla turvata asiakkaan ja muiden paikalla olevien henkeä ja terveyttä.
Uusi lainsäädäntö vireillä
Marja-Leena Alanko myönsi, että valvovana viranomaisena Aluehallintovirastot ovat joutuneet miettimään, kuinka lain pykälät soveltuvat käytännön elämään ja erityishuoltolaitosten arkeen.
– Lähtökohta kuitenkin on, että rajoittamista koskevien yleisten edellytysten ja jokaista rajoittamistointa koskevien eritysten edellytysten on täytyttävä. Lisäksi kunkin asiakkaan kohdalla käytössä olevat toimenpiteet on kirjattava hänen hoito- ja palvelusuunnitelmaansa.
Alanko painottaa myös sitä, että jokaisella erityishuollon yksiköillä ja laitoksilla on oltava käytössään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.
Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämistä itsemääräämislaiksi.
– Itsemääräämislainsäädännön valmistelijoilla on mahdollisuus korjata niitä puutteita ja epäkohtia, joita on nykyisessä laissa. Viestiä korjaamista vaativista kohdista on viety ministeriöön, Marja-Leena Alanko vakuutti.
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta löytyy tästä.
Rajoitustoimenpiteitä koskeva STM:n taulukko.